Nyt olenkin jo taas täyttänyt kuukausia komeat 8 kappaletta.

Lunta on todella mukavan paljon ja hauskaahan siinä on se, kun saan myös itse peuhata taas siinä. Kävin meinaan lääkärissä ja lääkäri sanoi, ettei tuon ikäistä pentua saa pitää pelkillä "nurkkapisuilla" vaiva ei ole kuin ontuminen joka paranee liikunnallakin. Jos pitää tämän ikäisen ja kokoisen pennun toimeettomana, ilman liikuntaa, siitä ei hyvää seuraa.

No, senhän mamma sekä pappa jo sai kokeakin... jätti minut hetkeksi yksin päivänä jolloin menimme lääkäriin, eikä antanut edes aamulla minulle ruokaa, joten osoitin mieltäni sillä, että purin viihdepaketista kaikki sähköjohdot poikki!

Oppia ikä kaikki, kuten ihmiset sanoo. Nyt olen saanut lenkkeillä ja liikkua mieleni mukaisesti. Eihän tuo tassu ole ihan kokonaan vielä parantunut, olkapäässä on "irtopala", joka on meidän suuri rotuisten koirien vaiva... toisilla sitä ei edes huomaa ontumisellakaan, jos olis molemmissa olkapäissä yhtäpaha, niin eipä koira onnu, jolloin vaiva paranee itsestään ihan huomaamattomasti. Joten jos et ole ontunut, voi silti sinullakin se olla ollut, mutta ei huolta... vaiva ei kuitenkaan ole kuolemaksi, niin mamma sanoisi tähän. Minut muuten tutki yksi suomen arvostetuimmista lääkäreistä Kai Skutnabb ja mamma sanoikin, ettei enää muilla lääkäreillä käydäkkään, mikäli tarvetta lääkäriin tulee.

Minä en kyllä pidä tuosta lääkäri käynnistä sen mokomin, koska nyt minut laitettiin väsyttävään olotilaan piikillä ja käänneltiin eri asentoihin jonkun laitteen alla. Olin pökkyrässä koko loppu päivän, vasta ilta myöhällä sain vähän ruokaa. Tiedänpä ainakin, että kyynärät on kunnossa.

Meno on sittemmin palautunut normaaliksi. Elikkä metsässä lenkkeillen. Intin metsää olin kaipaillutkin, kun siellä on niin vaihtelevaa maastoa: isoja kallioita, joissa pähkäilen riittääkö kantti hypätä vai kierränkö samaa reittiä kuin mamma... ja paljon puita nurin, jolloin joudun oikein välillä miettimään menenkö ali vai hyppäänkö yli. Paljon mielenkiintoisia polkuja, jolloin joudun miettimään oikasenko vai kierränkö... Siellä aivot saa jumppaa sekä lihakset kuntoutuu. Ja mamma saa räpsiä valokuviaan. Metsälenkin jälkeen maistuu aina kunnon unet.

Ei ollenkaan hassumpaa koiran elämää....

"...mihinköhän suuntaan lähtis..?"

 "jaa-ha. menenkö yli vai ali???"

"...jos oikein pyrin niin pääsenkö???"

 "hei, täällä on jotain...."

"...... täällähän on kesä...!"