Siis tätäkö tämä syksy on??? Sataa ja sataa, ulos pitäis päästä ja sitten kun sinne pääsen haluan kiireen vilkkaa takaisin... Märkää!!! Ei ole kivaa kun turkki kastuu ihan kokonaan, mamma kyllä haaveili minulle sellaista loimea, hevosellakin on, ettei turkkini kastuis. Sais lähteä kauppaan tältä istumalta ostamaan! Tai ei sittenkään, minun ei tarvitse juuri nyt päästä ulos, joten kirjoitelkoon murinoitani.

Aloitin turinoimaan mammalle jo eilen tätä päiväkirjaani, mutta sitten tuli väsymys meille kaikille, joten ei saatu valmiiksi. Siksi nyt sitten saattaa jutut loikkia miten sattuu, kun on kahden päivän asioita mielessä.

Katsoin eilen samalla Pikku- Kakkosta, kun turinoin. Eikös se ole meidän ikäisille juuri sopivaa katsottavaa? Siellä on Rölli-Peikko. Olis kiva jos siihen törmäis tuolla metsässä. Rölli ei ikinä ole mammaa metsässä tassutellut vastaan.Vaikka on jonkin verran noita metsiä kierrellyt. Tykkään myös katsoa Pikku-Kakkosta siksi, kun siinä on ihmispentuja, ne ovat niin mielenkiintoisia otuksia.

Sitten tykkään katsoa koira ohjelmia, tietenkin, ja luonto-ohjelmia, missä on erillaisia eläimiä. Tiedän, että mamma tykkää ”kitu-mituista”, mamma sanoo niin kissa eläimistä, niistä isoistakin, leijonista ”voih, kuinka suloinen kitu-mitu” mamma uikuttaa sohvalla, kun telkkarissa on leopardi... Vuh, olen nähnyt kuinka ne repii saaliinsa ja millaiset hampaat niillä on... Ei tule heti mieleen, ei, ”kitu-mitu”... sellainenhan on tavallinen kissa! Ja niitähän on vähän joka oven takana tässäkin talossa, haistan sen. Onhan ne ihan mielenkiintoisia otuksia ja todella ketteriä, ne myös sihisee, jos eivät halua minua lähelleen ja tekevät itsensä ison näköiseksi laittamalla selän hassusti mutkalle, sitä minäkään en osaa. Mutta ymmärrän pysyä silloin kaukana.

Mamma ja pappa ovat kyllä hirveän eläinrakkaita, ne tykkäävät niin monista lajeista. Mamman ”iskä” sanoikin, että mamma varmaan ottais hevosenkin kerrostaloon, jos se vaan olisi luvallista. Mutta sen tiedän, ettei mamma tykkää madoista eikä käärmeistä, koska mökillä ei mamma suostunut ottaa matoa tassuunsa ja metsässä olessamme hän pelkää törmäävänsä käärmeeseen, vaikka sanookin, että minun takia ei halua niihin törmätä. En minä niitä pelkää, tosin enpä ole yhtään nähnytkään, mutta telkkarissa ne näyttää ihan madoilta.

Nyt on aamu ja ilmeiseti Lauantai, koska mamma ei lähde minnekkään. Pappa kyllä lähti ”duuniin”, mutta vasta kun olin saanut ruuan. Joten arkipäivä tänään ei ole. Ja mamma sanoi minulle, että tänään mennään puistoon! Se on kivaa, koska siellä on aina kavereita ja saa taas juosta mielin määrin.

En ole kertonutkaan että nyt, kun olen päässyt eroon mopo-pelosta, on tilalle tullut ”traktori-pelko”. Tuossa lähellä on ”työmaa”, jossa se aina pitää hirveetä meteliä ja jos vaan olen vapaana sen lähellä, niin en suostu ottamaan tassullistakaan siihen suuntaan, joten mamma laittaa minut hihnaan.

Niin, haukuinkin jo että me mennään tänään puistoon. Nyt mamma sanoi, että kannattaa ottaa pienet päikkärit, koska näemme Stellan... Stellan???... Kuka? Mikä...? STELLA!!!! Minun sisko! Vuh, vuh!!! Menen heti torkuille, koska tarvitsen energiaa taas ja paljon! Ihana tuo minun ihminen. Vuh, turinoin sinulle myöhemmin miten päiväni meni.