Mun kirsu vainuaa, että on syksy alkanut. Ilmat ovat viilentyneet ja jatkuvasti tulee vettä yläilmoista sekä pimeäkin tulee jo paljon aikaisemmin. Mamma ei ainakaan tykkää yhtään.

Mutta hauskaa tämäkin omalla tavallaan on. Eipä tule kuuma riehuessa ja vettä on missä vaan, ei ainoastaan Saimaassa. No ulkoilut tietenkin ovat vähän kurjia sateella, kun mamma ei nyt hirveän pitkiä lenkkejä tee silloin, mutta minua ei sinänsä haittaa kun minulla on nyt ihan oma piha myös kotona eikä vain mökillä.

Mamma ja pappa vaihtoivat pesää ja sain ihan mukavan kokoisen pihan itselleni. Olen nyt vahtinut reviiriäni ahkerasti ja on tullut myös naapuri koirat moikattua haukkuen, jotta tietävät että minä olen täällä myös. Kuonotusten en ole ollut kuin ihan rajanaapuri-koirien kanssa aitojen koloissa, kun niitä on pihani molemmin puolin. Täällä kyllä haukkuu kaikilla pihoilla, joten en ihan yksinäinenkään ole, kunhan vaan pääsisin lähemmin tutustumaan. Mutta portin ulkopuolella olen hihnassa tai autossa, joten yritä nyt siinä sitten tuttavuutta, kun mamma kuitenkin määrää suunnan.

Jos lähdemme autolla niin useimmiten päädymme koirapuistoon, mikä on ollut minulle tuttu jo pennusta asti. Se on isoin puisto missä olen käynyt koskaan ja sijaitsee täällä Järvenpäässä, niin, Järvenpää on nyt asumispaikkamme.

Ja jos lähdemme tassutellen, niin kiertelemme näitä lähitienoita, pikku metsiä ja hiekkateitä, teemme siis paikkaa tutuksi. Haistoin tuossa viime reissussa ollessamme, että hevosia on todella lähellä, mutta mamma pyörähti kannoillaan, kun haju alkoi olla mielestäni todella kiehtovaa...

Meillä käy nykyään joka päivä jotain vieraita, siinä onkin minulla oppimista, että kuka on kuka. Mutta nyt täällä mahtuu olemaankin, kun on huomattavasti isompi kuin ”papan Boxi”, kuten mamma edellistä pesää kutsui.

Yhtä asiaa kyllä joudun opettelemaan uudelleen; sohvalle menoa. Meillä on ”koirilta kielletty-sohva”. Mamma sanoi, kun se tuotiin tänne, etten saa mennä siihen. Wuh!! Se olisi niin mukavan iso ja pehmeä, mutta kielto on ja pysyy. Päivisin kun jään vahdiksi sisälle mamman ja papan lähdettyä töihin, on siinä nojatuoli ja jakkara makaamassa, joten en minä siihen mahdu.

Mutta, odotan innolla uutta sänkyäni! Mamma on tilannut sen näiden näppäimistöjen kautta jostain kaukaa, joten sen tulo vähän kestää, mutta uskon, että odottaminen kannattaa.

Siskoja enkä Condaa ole nähnyt pitkään aikaan ja niitä tietenkin on vähän ikävä. Mamma on luvannut, sitten kun treffit osuvat mamman vapaapäivälle, olemme menossa taas mukana. Ja tietenkin jos vain ovat lähempänä meitä. Mamma on kertonut että siskoni Stella asuu aika lähellä meitä. Ja kun ilmat vaan osuvat kauniiksi oikealla hetkellä, menemme moikkaamaan.

Tässä olivat taas pikaiset kuulumiset tällä kertaa. Toivottavasti ehdin nyt turista vähän useammin kun ei ole enää mökkeilyaika, eikä luultavasti muutetakkaan vähään aikaan.