Mamma kun tuli duunista lähdimme käymään pienellä lenkillä ihan lähellä, jota vähän ihmettelin, mutta mamma sanoi että mennään myöhemmin... ja lause jatkui, mutta en ymmärtänyt jatkosta mitään, joten en pitänyt sitä tärkeänä. Hetken päästä sain jo ruuankin.... Mietin, että mistäs tämä nyt johtuu, kun masu ei ehtinyt edes ilmoittaa ruoka-aikaa.

Lähdimme ulos jonkin ajan kuluttua uudelleen ja metsään, mutta vain sen verran, että sain tehtyä tarpeeni. Mamma kääntyi takaisin paluu suuntaan sanoen, että mennään autoon. Kyllä olin mietteissäni moisesta käytöksestä, mutta en nyt viitsinyt turinoida vastaankaan, yleensä mamma sen päätöksen kuitenkin tekee ja sitä on noudatettava. Enkä nyt niitä päätöksiä ole huonoina pitänyt, vaikka ihmiset välillä tosi typerästi käyttäytyykin.

Wuh, käännyimme erittäin tutulle tielle. Silloin tiesin! Olimme menossa Hania moikkaamaan, wuh-wuh!!! Erittäin mukavaa!

Siellä juoksimme Hanin kanssa tonttia ympäri. Kunnes pihaan ajoi auto.... Autosta hyppäsi ulos tutun näköinen kaveri... Duffi!!!!!!! Yksi lisää siskoja! Duffia en ollut nähnyt pitkään aikaan, mutta kyllä tunnistimme toisemme. Siinä sitten menimme kolme peräkkäin pitkin kasvimamman (synnyinpesämme) tonttia. Kunnes taas kuului auton ääni ja pian eteemme juoksee Stella!!!! Hurjasti kasvanut siskomme! Vain Lotta ja Hulda sekä pojat puuttuivat, niin olisi ollut koko laumamme kasassa, niin ja Netta-äiti.

Mutta kyllä tälläkin kokoonpanolla kelpasi riehua hetken aikaa ihan täysiä kasvimamman metsässä.

..Tässä otetaan Stellaa kiinni, kun juoksi edellämme, eikä mahduttu samaan kuvaan.

Juostuamme hetken komennettiin meidät autoon.... No, minä ja Stella vähän koeteltiin ihmisiämme. Juoksimme autojen ohi tielle!!!! ja kun sitten ihmiset ottivat kiinni meidät, saatettiin meidät niska villoista autolle ja autoon... täytyy kyllä myöntää, että olimme Stellan kanssa typeriä, mitäs jos sieltä olis tullut joku ilkeämielinen ihminen lujaa autollaan... sellaisiakin ihmisiä on, mamma on turinoinut.

No, siinä autossa ollessani otin sitten tirsat. Kun auto pysähtyi, heräsin, näytti paikka missä olimme aivan oudolle. Oliko mamma eksynyt??? No ei sentään, olihan siellä siskotkin pihalla tassuttelemassa. Haistelin ilmaa ja maata, mutta mitään tuttua ei siinä paikassa ollut. Haisi selvästi toisille koirille. Menimme taloon sisään ja haju oli aivan outo.

 

Siellä oli iso alue missä oli paljon vettä. Ja oli siellä muitakin koiria meidän lisäksi. Ja kamala meteli, kun kaikki haukkuivat veden äärellä. Siinä me istua tai seisoa kökötimme, kunnes tuli joku ihminen tuomaan meille liivit päälle ja se turinoi jotakin meidän ihmisten kanssa.

Sitten mamma vei minut sen "suihkun" viereen, mitä olen saanut karttaa tähän päivään asti, mutta nyt sen kohtaaminen oli tosiasia. Joten mitä sitäkään sen kummemmin taistelemaan vastaan, sinne vaan, kun mamma käskee. Seuraavaksi siirryimme vesi alueen viereen (alue on melkein yhtä iso kuin papan kämppä). Tuli vieras ihminen ottamaan ensin Duffin ja sitten minut sinne veteen....

 Duffi menossa veteen...

 Duffi vedessä.....

 Wuh, minä veteen.....

... minä vedessä, wuh!

Kaikki kävimme siellä Altaassa kolme kertaa tuon saman ihmisen kanssa. Minua alkoi jo väsyttää moinen touhu, että viimeisen kerralla menin näin veteen...

Olihan se ihan hauskaa tavallaan ja tiedän, että menemme sinne toisenkin kerran.... kuulin ihmisten turinoivan. Ei kuulemma ensimmäisellä kerralla välttämättä vesi tule ihan tutuksi. Paitsi Duffi on jo oikea mestariuija..... Mutta aina on hauskaa tavata siskoja!!!!

Mutta nyt minua väsyttää, jatkan turinointia huomenna, sillä onhan minulla toki kerrottavaa tästäkin päivästä. Wuh-wuh.

 Duffi mittailee altaan kokoa???