Pistin tuon mamman taas istumaan näppäimistön eteen ja näpyttelemään minun turinoitani.

Arki nyt on mennyt ihan rutiinilla. Välillä tehden mammalle pikku puuhaa, kun saapuu kotiin ja välillä vaan nukkuen ja luita sekä rustoja nakerrellen. Pikku puuhana on ollut esim. vessaharja ja teline, puhelinluettelo, lattiamoppi ja paperisilput. Mamman ja papan vaatteet sekä hanskat, mutta niitä en ole sentään rei´ittänyt, vain pessyt.

Skutia, minun omaa lääkäriä, kävin moikkaamassa yksi päivä mamman sekä kasvi-mamman kanssa. Kait se on muutaman muunkin koiran lääkäri, kun on eteisessä tullut vastaan, mutta omana minä sitä pidän. Mukava ihmis-kaveri, vaikka antaakin minulle sellaisen nipistävän pistoksen, jonka jälkeen tulee väsyttävä olotila koko loppu päiväksi. Ymmärsin ihmisten puheista, etten nyt tarvitse siellä enää käydä ja mamma epäili että tulen kaipaamaan joka kuukautista pistostani. En todellakaan, vaikka häntä viuhuen sinne aina menenkin. Kyllä nämä kolme kertaa sai ihan riittää. Nyt viimeisellä kerralla oksensin mamman auton takapenkille, niin huono olo sieltä tuli mukaan. Skuti sanoi, että syvään hankeen vaan juoksemaan, niin tyttö pysyy kunnossa. No sitähän minä teenkin joka päivä ja ihan mielelläni, ja nythän sitä hankea riittää.

Olenko muuten turissut sinulle millainen ohjelma minulla on, kun ihmiseni tulevat kotiin... Ensin lähden mamman kanssa ulos, koska mamma tulee aikaisemmin kuin pappa. Ja kun tulemme sisälle on pappakin tullut jo. Menen mamman ja papan kanssa keittiöön odottamaan ruokaani, jonka saan kun he ovat ensin syöneet ja turisseet päivän tapahtumat. Sitten pappa menee tietokoneelle ja minä melkein heti haen kopasta jonkun lelun ja menen istumaan papan viereen, katson hänen sivuprofiiliaan ja aloitan hiljaisen, matalan murinan, lelu turvassa.... Joka kerta pappa sanoo; "ei nyt Rode, ei nyt" ja minä jatkan murinaani sekä tuijotustani edelleen lelu turvassa. Ja niin pappa "heltyy" ja alkaa leikkimään kanssani. Tämän siis toistan ihan päivittäin. Minun ja papan juttu, mamman juttu on lähteä metsään kanssani. Sitten kun pappa on leikkinyt kanssani vähän aikaa menen ottamaan ruokatorkut ja joskus pappakin menee. Ja loppu ilta meneekin sitten ihan rauhallisesti, kunnes käyn iltapisulla ja alan yö unille. Tapananihan se on ollut ihan hauvasta asti, että iltauutiset kun alkaa telkkarista, alan minä yö unille.

Nyt mamma saa kaivella vähän kuva tiedostojaan.

Muistatko kun syksyllä kävin suolla hakemassa itselleni "turvehoitoa niin sisäisesti kuin ulkoisestikin"? Luulitko etten saa sitä nyt talvella? Wuh, kyllä saan!! Yksi paikka on mitä lumi ei ole pystynyt valloittamaan ihan kokonaan. Suon se on peittänyt aalleen ihan kokonaan, mutta ei tätä pikku lammikkoa. Olin ihan onnessani, kun kävimme pitkästä aikaa "intin" metsässä ja löysin lammikon.

 Minä 9,5 kk vanhana, Intin metsässä.