Olen kyllä muutenkin, mutta otsikko kyllä liittyy lähemmin siihen, että olen tänään tasan 10 kuukautta vanha! Vuosi lähestyy hurjaa vauhtia ja yritän pysyä vauhdissa mukana karvat ojennuksessa.

Mamma sanoo, etten kasva enää, että olen ihan täydessä korkeudessa jo, karvan verran yli 70 senttiä. Lihaksia tietenkin kasvaa vielä muutaman vuoden ajan.  Omasta mielestäni olen ihan pieni, joka kaipaa päästä syliin silloin tällöin vieläkin, edes sohvalla. En osaa ottaa huomioon kokoani, kun rynnin syliä hakemaan, vaan meinaan kaikilla elokiloillani liiskata mamman sohvan pohjalle.

Ja kun olemme lenkillä, niin on siinä ollut papallakin kiinni pitelemistä, kun joku lajikaveri on tullut ohitustilanteeseen metsäpolulla. Kun en oikein osaa noita ohitus juttuja... Mielestäni kaikki kaverit pitää päästä edes nuuskimaan, jos ei sitten painimaan asti, kaverin kokoon katsomatta. Vaikka mamma on sanonut, ettei päästä minua ihan pienten kavereiden lähelle, koska olen liian innokas ja riehakas, jolloin voi pienempää sattua pahastikin. Mutta silti aina yritän, edes nuuskimaan. Myös kaikkiin ihmisiin haluan tutustua, mutta välillä osaan ohittaa heidät etten innostu vetämään.

Ja kun näen kissan, kun niitä nyt on vähän jokaisella, innostun toden teolla, paitsi kun näen mamman Birman, joka on jo tottunut koiriin ja sieltä tulee aika herkästi tassusta kuonolle. Hän on jo vanha neiti ja tietää oman arvokkuutensa eikä juokse minua pakoon, jolloin minä olen se joka jää tuijottamaan kissaa tietyn matkan päähän... Mamma on sanonut että tulee vielä päivä jolloin olemme jatkuvasti saman katon alla, joten on hyvä välillä käydä moikkaamassa. Olen nähnyt papan mammalla kissan pennun, joka on ihan vauva ja silloin kokoni on ihan toissijainen juttu, joka ei juuri sillä hetkellä ole ensimmäisenä mielessäni. Se pentu (Morris) juoksee minua karkuun ja minä tietenkin menisin perässä uteliaana, luullen että se on hauskaa leikkiä. Ihmiset ei vaan pidä siitä leikistä ja joudun olemaan hihnassa sisälläkin. Mutta kun menemme Jimiä (muistatko? mamman ihmispentu.) moikkaamaan on sielläkin kissanpentu (Panda) ja siihen tutustuminen on vielä edessäpäin. Se on Morriksen sisko. Turinoin siitä sitten, kun on turinoitavaa enemmän.

Mutta tänään vietämme minun kymppiäni. Sitä en tiedä mitä päivä vielä tuo tullessaan, mutta ainakin mamma ja pappa ovat molemmat koko päivän kotona.

 

Muutama kuva seisten poseeraten, kyllä mäkin osaan, jos vaan haluan :)