Tänään on mamma ja pappa eivät sitten lähteneet duuniin, eli on oltava lauantai. Ja yleensä se tietää mukavaa päivää. Niinkuin aavistinkin tämä päivä ei ollut poikkeus.

Aamulenkillä poikkesimme tapaamaan Miska-ihmispentua, joka oli juuri herännyt ja loikoili vielä pedissään. Menin hänen viereen loikoilemaan, koska Miska ei vielä jaksanut touhuta mitään erityistä. Mutta sekin oli ihan rentouttavan mukavaa ja vieressä oli erittän pehmeää maata. Ja hyvä kun otin aamun vähän rennommin, sillä:

 

Myöhemmin päivällä lähdimme papan autolla liikenteeseen ja mamma otti kuvan, koska kuolaan enenmmän tai vähemmän aina autossa....

Ja yllätys oli suuri kun huomasin kohta olevani tätini Condan oven takana. Häntä viuhuen odotin, että joku tulisi avaamaan oven ja pääsisin tervehtimään Condaa. Conda jo oven takana tervehti minua haukuillaan.

  

Ja vihdoinikin ovi aukesi ja ryntäsin sisälle. Conda oli porttinsa takana, mutta mamma kysyi voisiko Condan ihmiset Katri ja Ilkka päästää Condan ulos kanssani, jolloin jälleen näkemisen riemut voisi purkaa pihalla, missä on tilaa meille enemmän.. Joten sinnehän me pinkaisimme. Condan piti ensin näyttää minulle kuka oikeesti siinä talossa asuu, etten asettaudu liian kodikkaasti olemaan, vahingossakaan.

 

 Tämän kuvan Katri nappasi, Condalla kuono lumessa, vaikka minähän ne lumipesut sain...

Lumipesut sain vaikka kuinka monet, olin yltä päältä lumessa, mutta onneksi eivät ihmiset ihan kaikkia nöyryytyksiä nähneet, koska olivat sisällä enimmäkseen. Kävimme mekin sisällä, mutta kun minun tyylini on tuo hakkuminen, niin ihmiset pitivät meidät mielummin pihalla. Jos ei mitään painia tai juoksemista tapahdu niin alan komentamaan, jopa Condaa, joka on minua kolme vuotta vanhempi. Ja kun kavereita näkee harvoin, niin pitää kaikki ilo ottaa irti jälleen näkemisistä. Vaikkakin mittelöissä Condan kanssa olenkin aina altavastaaja, wuh..

Olihan siinä riemua kerrakseen, vaikka millään en olisi lähtenyt pois, kun mamma ja pappa tekivät lähtöä, vaan Katri joutui saattamaan minut portille. Nyt olen sitten laiskotellut tämän loppupäivän enkä ollut moksiskaan pahoillani, vaikka mamma ja pappa kävivät kahdestaan, siis ilman minua, jossain. Kyllä uni nyt maittaa. Pyydän mammaa laittamaan tähän loppuun vielä aika hassun kuvan Condasta.