Minuthan on ulkoiluttanut papan emo (Maikki), aina silloin kun omat ihmiseni ovat olleet omilla teillään päiväajan. Sattui yhden päivälenkin loppusuoralla, että Maikki kaatui, liukastui kämppämme pihalla niin, että meni lääkäriin ja nyt jalka on paketissa. Joten nyt sitten ei Maikki ole viennyt minua ulos kahteen päivään ja sitähän en oikein ole ymmärtänyt ollenkaan ja kärsin vieroitus oireista, niin mamma sanoo, koska päiväni yksin ovat nyt paljon pidemmät.

Pappa siitä sitten on kärsinyt.... Olen ottanut lelukseni hänen ”vinyylilevyjään”, Elviksiä, jotka ovat hänen aarteitaan kuten minun ovat luut.... olipas huono vertauskuva... koska ne ovat papalle niin tärkeitä, että ne pidetään hyllyssä, ei niillä leikitä, saatikaan purra :(

Siitä oli myös mamma vihainen, eipä rapsutellut minua pitkään aikaan. Vaikka kuinka yritin katsella ”silläsilmällä”. Sanoi vain ettei enää tämän ikäinen pentu saa tehdä tuollaista tuhoa...

Sitten otin lelukseni myös Kasvi-Mamman antaman syntymäpäivälahjan mammalle... Eipä sekään ole enään niin uuden näköinen, mutta siitä mamma ei suuttunut niin paljoa vaan sanoi, että kyllä Kasvi-Mammakin ymmärtää nämä koiran oikut.

No kyllä minua harmittaa, kun yksi kokonainen ulkoiluhetki on päivästä pois, nyt en pääse enään kuin kolme kertaa ulos. Ja mamma sanoi, että se jatkuu nyt myös viikonloppuna, jotta minä tottuisin rytmiin..... ihan tylsää. Ehkä sitten, kun osaan käyttäytyä arkisin kunnolla, tuhoamatta mitään, palautuu viikonloput ennalleen...

Mamma ei ottanut tihutöistäni yhtään kuvaa, kun ei kuulemma sillä hetkellä ollut kamerat mielessä, vaan papan reaktiot tapahtuneesta. Mamma sanoikin siivotessaan tuhojani, että ollaan varmaan aika lähellä pesäeroa, jos jatkan vielä Elviksien tuhoamista. Sitä en kyllä ymmärtänyt, mitä tarkoitti, mutta äänensävy ei ennustanut mitään hauskaa.

No onneksi pappa laittoi Elvikset ovien taakse kaappiin piiloon, ettei minulle tule suurintakaan kiusausta enään niihin kajota.