Nyt on sitten joulu mennyt ja vuosikin vaihtunut meluisasti paukkuen, niin reippaassa tahdissa, etten ole edes huomannut missä vaiheessa ontuminen hävisi ihan kokonaan.

Joulu oli hauska. Sain lahjojakin. Monta herkkuluuta, oli isoa ja oli pientä. Sain myös älypelin ja tietysti olen niin fiksu jo, ettei tuon suoriutumisesta mennyt kauaakaan. Sain myös vähän kinkkua ja ylimääräisen ruuan, sekä sitä erittäin hyvää joulupuuroa, joka jäi hassusti kiinni kitalakeen. Ja paljon ulkoilua, vaikka pappa ja mamma valittivat pakkaslukemia, niin silti urheasti lähtivät kanssani ulos. Joulu oli juuri sitä mitä sen oletinkin olevan... paljon yhdessäoloa, syömistä ja rentoilua. Niin, ja sitä kuolaamista sekä hännän huiskutusta.

 "Ällitälli"

 Suurin Jouluherkku

 "paperit pois ja herkkun kimppuun"

 annan mammalle pusun kinkun palan toivossa...

Vuoden vaihtuminen menikin siinä sitten ihmetellessä pauketta ja suhinaa. Ensimmäisiä paukkeita säikähdin, kun menin normaaliin tapaan mamman perässä parvekkeelle, jolloin näin paukkeen jälkeen oudon valoilmiön taivaalla ja halusin heti takaisin sisälle kuuntelemaan radiota ja telkkaria. Pappa laittoi älypeliin herkut ja kävin niitä ihmettelyjeni välillä popsimassa. Kun pauke oli pahimmillaan istuin tai makasin eteisessä. Mamma käytti minua nurkalla pisulla, mutta pisu ei tullutkaan, joten tulimme takaisin sisälle ja lähdimme uudestaan hetken päästä koko lauma, silloin uskalsin pidemmälle kuin nurkalle ja tuli myös hädät tehtyä. Sen jälkeen aloinkin nukkumaan ja nukuin aamuun asti. Kyllä se oli aika hurja ilta. Ja tuollainen tapahtuu kuulemma yhtä usein kuin joulu, joka talvi.

Mutta kyllä minä sen kestän kuin koira. Nyt on sitten vain kesän odottelua. Niin mamma sanoo. Minä hämärästi muistan kesän, mutta antaa ajan kulua ihan vain päivä kerrallaan ja katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Jokainen päivä on minulle uusi seikkailu, vaikka aika rutiinilla nämä päivät kuluu. Ainoa mitä kaipailen on siskojen kanssa peuhaaminen. Metsälenkillä törmäsin eräällä lenkki kerralla kaveriin, joka oli jalostettu lintukoiraksi, sen kanssa peuhasimme lumessa. Pöllytin sen oikein kunnolla, oli meinaan lumisempi kuin minä erotessamme, wuh. Mutta mukavaa oli meillä molemmilla. Nautin oikein koko bro-energian edestä, kun en ole pitkään aikaan riehunut niin koiramaisesti kenenkään kanssa.