Nyt sitten taas olen kuukautta vanhempi!!!!

Tänään ollaan mamman kanssa mietitty mitenkä olen muuttunut luonteeltani ja tavoiltani näiden kuukausien myötä... Eikä siitä pitkää luetteloa saatu aikaiseksi, kun mamma sanoi pienen miettimisen jälkeen, että ehkä hivenen rohkeampi, vahtivampi ja hivenen viisampi. Sisätiloissa hiukan rauhallisempi kuin ihan pentuna. Mutta, muuten ei juurikaan luonteessa näy, olenhan aina ollut kiltti ja totellut, jos olen ymmärtänyt syyn ja seurauksen. Voin myös kehaista, etten ole esimerkiksi tällä viikolla, vielä, tehnyt mitään kiellettyä niiden elviksien jälkeen.. olen myös lopettanut lehtien lukemisen, koska olihan se aika rankkaa ja mielestäni olen jo tarpeeksi opiskellut lukutaitoa. Mamma varovaisesti arvelee, että ehkä olen jo tottunut päivittäiseen yksinoloon.

 

 

Leikkitavatkaan ei ole muuttunut... edelleen tykkään kaivaa kuoppia sinne tänne, vetää ihmisteni kanssa narua, risua tai keppiä sekä noutaa keppiä tai juosta lumipallojen perässä, kuulemma pentumaisesti hyppien. Sisällä edelleen vingutan lelujani, joissa vielä vinku toimii ja jos ei toimi niin, siltikin ne vinkulelut on parhaita lelujani.

Lenkillä ollessamme pysyn edelleen ihmisteni lähellä tai näköetäisyydellä, koska tiedän, että ne "eksyvät" heti, kun minä katoan näköetäisyydeltä. Hihnassa ollessani en enään vedä, koska olen tajunnut, että mennään joka tapauksessa eteenpäin ja mukavammin matka taittuu vetämättä.

Ja edelleen on kiva nähdä Miskaa!! Muistatko kuka se on? Papan veljen pentu. Sen kanssa leikin ihan mitä vain se haluaa... Kyllä se on hassu pentu.