Tässä on pari päivää mennyt vähän hissukseen, kun olin taas Condaa moikkaamassa, niin tulihan siellä painittua niin että tassu vähän kipeytyi. Tänään taas arvasin mamman menevän Condalle, kun puki eri vaatteet päällensä ja ne jo haisivat valmiiksi Condalle. Mamma antoi sinne lähtiessään minulle suurimman luun kuin ikinä, joten en noteerannut hänen lähtöään sen koommin!! Hän arveli, etten lukisi niin tarkkaan lehtilaatikossa olevia lehtiä, kun on jotain uutta kaluttavaa. Kun mamma ei oikein ole innostunut siitä, että joka päivä kotiin tullessaan saa alkaa siivoamaan silppua lattialta, jota on tietenkin ympäri kämppää. Yritän vain sivistää itseäni, niinhän ihmisetkin tekevät. Ja on mamma sanonut, että parempi lehtien lukeminen, kuin alkaisin Sähkömieheksi, Verhoilijaksi, Timpuriksi tai Puusepäksi, koska sellaisiksi minua ei ole jalostettu. Päivän uusinta postia en enää pääse lukemaan ensimmäisenä, kun en saa otettua sitä ovien välistä. Mamma laittaa minun tassu pyyhkeen lähtiessään ovien väliin lattialle, jolloin postit jäävät sen päälle. Aika kekseliäs kaveri tuo mamma.

Ei minua enään tassu haittaa, hyvin pystyn sillä jo tassuttelemaan. Tokihan aina välillä sattuu, kun pitää näyttää olevansa isompi kuin onkaan. Mutta olen minä jo aika iso, mielestäni, ja vahva... ainakin luonteeltani. Ja olenhan minä kohta jo puoli vuotias.

Jospa minä sitten ensikerralla pääsisin mamman kanssa Condaa moikkaamaan. Katri otti meistä niin hienon syksyisen kuvan jonka näytän sinullekin... Siinä Conda pyytää minua leikkimään pallonsa kanssa, jolta on jo ilmat pihalla, mutta enhän minä osaa "veto-leikkiä" kuin ihmisen kanssa... Hauskaa olis kyllä oppia.

Kun mamma sitten tuli pitkän ajan kuluttua kotiin, niin sain kehut, kun en ollut silppua tehnyt yhtään. Ja minä nuuhkin Condan terveiset todella tarkkaan mamman vaatteista. Mamma laittoi minun uuden luun takaisin herkku-kassiin ja sanoi, että saan sen sitten huomenna, kun hän lähtee kouluun, jotta olisi taas muuta puuhaa kuin lukuhetket.