Lähdinpä taas mamman matkaan "duuniin".

Menimme Condalle ja siellä sain painia koko neljä tuntia (niin ajan mamma ilmoitti) ja kyllä sen ajan käytinkin ihan hyödykseni. Ihan pienen hetken levättiin ja sitten taas jatkettiin. Mutta kyllä minun vastus olikin kovapala. Conda ei luovuta ja onhan se minua isompikin kaikin puolin, joten olihan minun näytettävä sille, että kyllä minä jaksan, olen sisukas pentu..

 Kun tuli tauon paikka, tarjosi Conda minulle luunsa... Olipas todella iso ja hyvä. Sitä maltoin kaluta hetken aikaa.

Eilisen loppu illan se painiminen sitten näkyikin väsymyksenä.  Kun tulimme kämpälle en jaksanut edes papalle häntääni heilauttaa. Kyllä mamma ihmettelikin kuinka oikein jaksoin. Kivaa oli ja Katri lupasi, että saan mennä toistekin. Kyllähän minä mielelläni menenkin. Mammakin sanoi että tekee ihan hyvää minulle Condan opeissa olla.

Kyllä on ollut nyt mukavan rankkoja päiviä pari peräkkäin, niin ilmankos tämä lauantai menee hiukan laiskotellen... Olen minä jo aamusta metsässä ollut, ettei nyt ihan laiskotelluksikaan ole mennytja kohta taas lähdetään kyläilemään papan iskälle. Ja eiköhän ainakin pienimuotoinen metsälenkkikin ole vielä tulossa.