Laiskotuttaa ihan samoin kuin pappaa sunnuntaisin.. vaihdan vain lepopaikkaa, paikasta A paikkaan B. Niin pappakin sanoo, siirtyessään sängyltä sohvalle ja sohvalta takas sängylle. Olinhan tänään kauan koirapuistossa Stellan kanssa.

Luulin että näemme tässä ihan lähellä, mutta menimmekin sinne hassun nimiseen paikkaan, JärvenPäähän. Haistan siellä järven mutta en näe??!! Hassua.

Sinne me menimme mamman vanhuksella, niinkuin mamma autoonsa kutsuu. Siitä tulikin mieleen... Eikö olekkin oiva paikka, tuo auto kulkea paikasta toiseen? Siellä vaan istutaan ja maisemat vilistää ohi ja kohta ollaankin jo ihan toisessa paikassa. Eikä edes läähätytä yhtään. Tykkään kulkea mamman autolla, kun saan koko soffan itselleni ja sieltä näkee ihan uloskin, kun papan autossa joudun olemaan lattialla, mistä ei ulos näe, kuin vasta oikein kaulaansa venyttämällä.

 "Vuh, koirapuistoon, kiitos."

Kun pääsimme koirapuistoon sanoi mamma, ettei Stella ole vielä tullut, mutta mentiin kuitenkin jo aitaukseen. Siellä oli toisia koiria, mutta ajattelin että mamman jalkojen vieressä on hiukan turvallisempaa ja juuri, kun olin rohkaissut mieleni mennä tekemään tuttavuutta muiden kanssa, huutaa mamma minulle, että katso kuka tuli!

Stella!!! Ja siihen jäi uusien tuttavuuksien tekeminen ja nelistin Stellaa tervehtimään ja hetihän se telmiminen alkoi. Mammakin totesi, että joko nyt päästään ekaa kertaa suihkuun, kun olimme hiekalla pyörineet tovin. Stellakaan ei vielä ole joutunut suihkuun.. Siirryimme nurmikolle temimään ja sinne jäi hiekat. Taas vältyin suihkulta, samoin Stella, vuhvuh. Tykkäsimme peuhata kahdestaan, vaikka muutkin koirat kävivät siinä yrittämässä mukaansa. Katsoimme kavereita vähän aikaa ja taas jatkoimme. Olimme vaan niin samalla aaltopituudella keskenämme, tietysi, olemmehan siskoksia! Saimme taas kehuja ihmisiltä ja taas utelivat mitä rotua edustimme ja kuinka vanhoja olemme... Mamma jo tottuneeseen tyyliin luetteli saman litanian kuin ennenkin olen hänen kuulleen sanovan. Ja minä kun tiedän, että mamma sen osaa niin hyvin, ettei minun tarvitse enään lisätä siihen mitään, jatkoin vain Stellan kanssa pelehtimistä. Tottakai kävimme kehuista tervehtimässä ja kiittämässä ihmistä. Pikaisesti.

Ja nopeasti se aika vierähti, vaikka mamma sanoikin aikaa kuluneen, että oli aika mennä lämpöiseen, koska Elisakin (Stellan tärkein ihminen) jo paleli. No säälistä me Stellan kanssa, vähän vastahakoisesti kyllä, luovutettiin. Kyllä nyt jälkeenpäin myönnän olleeni aika väsynyt siitä riehumis määrästä. Mamma sai ihan rauhassa käydä kaupassa ja puuhata omiaan pitkän aikaa. Minä vaan nukuin. Nyt odottelen iltaruokaa ja pikaista pisulenkkiä, jotta voin alkaa yöunille.

Hännänhuiskutukset ja Lurps! (etenkin Stellalle)