Tänään oli taas papan ”raamatun” ilmestymis päivä... ja niin olin unohtanut etten saa sitä lukea ensimmäisenä. Kaikki muut postit olenkin antanut olla ihan rauhassa, mutta nyt unohdin. No saa pappa siitä vielä selvää, muutamat sivut luin vaan vähän tarkemmin. Toivotaan, ettei pappa niitä sivuja kaipaa.

 Jäin mammalle kiinni myös sängyssä nukkumisesta. En kyllä ole koskaan aikaisemmin siellä ollutkaan, mutta nyt olin peuhannut sängyn ja tietenkin mamma huomasi, kun hän joka aamu ennen lähtöään laittaa sen sieleäksi ja vielä heittää yhden peiton sängyn päälle. ”Saas nähdä miten tästä selvitään, ettei tule tavaksi”, sanoi mamma. Niinpä, huonohan minua on torua, jos teen vain sen silloin, kun kukaan ei ole paikalla. Mutta, mukavan pehmeää sängyssä oli nukkua.

Mamma koettelee minun kärsivällisyyttäni, päivittäin!! Ja juuri ruoka-aikaan! Hän laittaa ruokani telineeseen ja käskee istumaan. Yleensä istun jo valmiiksi, jotta yksi vaihe jäisi pois ruuan saannin rituaaleista. Sitten hän odotuttaa ja odotuttaa... Kunnes minulta kuola valuu katsoessani mammaa, että milloinko se sormi naksahtaa ja hän sanoo ”ole hyvä”. Se aika tuntuu kestävän ikuisuuden. Kaiken lisäksi mamma opettaa saman kieroilun myös papalle!! Eikö tuota voisi kutsua jo ”koiran rääkkäykseksi”??? Tiedän ainakin mitä lause ”odottavan aika on pitkä” tarkoittaa. Välillä, tai melkein aina, mamma touhuaa samalla jotain muuta, kun odotuttaa minua... laittaa minun piimän kaappiin ja huuhtelee lusikan sekä kahvia kuppiinsa... joskus jo tulee mieleen, että unohtiko minut kokonaan.. Vielä toistaiseksi on muistanut naksauttaa sormeaan. Pappa toimii paljon nopeammin.

Sama rituaali on myös pannan pois otossa, kun minulla olisi kiire vesikipolleni aina lenkin jälkeen.

Täytyy kyllä tunnustaa, että kyllä minä välillä vikuroin tuon odottamisen kanssa. Varsinkin metsässä, kun mamma kutsuu minua odottamaan laittaakseen hihnaan... En vain ole kuulevinani. Ja kyllä mamma tietää, että kuulen ja osaan, mutten vaan viitsi. Tämä on varmaan sitä ”murkku-ikää”. Olen päättänyt aloittaa sen nyt, koska tiedän, että sen jälkeen minusta tulee iso, kuten Netta-äidistä. Haluan kasvaa isoksi, niin sitten ei mikään enää peloita minua, ei varjot eikä hassut kannot sekä kivet.. kyllä mammakin toivoo minun murkku-ikäni menevän ohi nopeasti.

Mistä muuten koko ”murku-ikä” sana oikein tulee??? Tiedätkö sinä? Ne murkut mitä metsässä olen nähnyt, niin miten ne liittyy meihin pentuihin ja ihmispentuihin? Omituisia sanoja ihmisillä.

Mutta ettet nyt hirveitä minusta luule, niin kyllä suuremmaksi osasta ajastani olen kiltti ja tottelevainen, välillä vaan pitää kokeilla mamman ja papan kärsivällisyyttä ihan siksi kun he koettelevat minun.