Aamu alkoi mamman kannalta ikävästi... Kun ei heti lähtenyt kanssani lenkille tein pienet pisut lattialle, matolle, ihan vain todistaakseni, että nyt on kiire ja olen tosissani. Olihan se vähän nolo tilanne, mutta onneksi mammakin myönsi, että oli ihan hänen syytään. Joten lenkin päälle mamma joutui maton pesu hommiin ennen kouluun lähtöä. Enpä muista aikaa jolloin olisi näin käynnyt. Mutta illalla tuli ulkona käytyä liian aikaisin, jolloin yöstä tuli liian pitkä. No, ehkä mammakin oppi kerrasta, ettei parane minun kanssa vetkutella. Ainakin nyt muistaa käyttää tästä lähtien minua ”nurkka-pissalla” vielä ”iltauutisten” jälkeen. Mamma sanoi huomanneensa, että minun yöuneni alkaa joka ilta siihen aikaan..

Tässä on ollut tovi ihan hiljaiseloa, kun mamma sekä pappa ovat sairastelleet sitä flunssaa, niin päivät ovat menneet ihan rutiinisti, pakolliset ulkona käynnit eikä juuri muuta touhuttu. Mutta tänään päästiin jo koirapuistoon tuohon kulmille. Siellä oli pari kaveria, joiden nimiä en nyt muista, sekarodun edustajia taisivat olla molemmat, mutta eihän ne nimet niin tärkeitä ole, kunhan on vaan hauskaa ja menoa riittää.

Koirapuistossa olo loppui kuitenkin aika lyhyeen, kun alkoi satamaan vettä. Tulin siellä myös aika hiekkaiseksi, kun toinen kavereista selätteli minua kokoajan. Onneksi mamma vain pyyhki hiekat turkistani pois. Eikä jaksanut vieläkään alkaa koettelemaan minua suihkulla.

Olen tässä miettinyt, että kuinkakohan pimeäksi nämä päivät vielä oikein menee... Kun jo aikaisin illalla alkaa olla hämärää. Jos iltalenkkimme jää kovinkin myöhäiseksi niin en oikein mielelläni lähtisi kauas. Sama on aamuisin, kun mamman kanssa käydään pienempi lenkki. Olen jo tottunut siihen, että yöt ovat todella pimeitä, kun valot ja telkkari sammutetaan. Niin ja ne ”tuoksukynttilät”, mitä mamma polttaa aina iltaisin. Ne haisee minun mielestä aika pahalle, mutta mamma tykkää kynttilöistä ja niiden ”tuoksu” kuulemma peittää minun ”tuhnujen” hajun... Mutta palataan siihen hämärä asiaan, siis, ulkona kaikki on aivan toisin, koska siellä on niitä varjoja, oletko nähnyt? Niitä kun en oikein ymmärrä mitä ovat ja niitä on aivan liikaa ihan joka puolella. Eikä tunnu mukavalle tassutella metsässä niskakarvat pepunpäälle asti pystyssä ihan kokoajan. Välillä yritänkin ravistella ne matalaksi, mutta jo hetken päästä koko vuorijono on jo taas kohollaan. Mamma ei tykkää yhtään syksystä eikä kuulemma talvestakaan. No, minä en tiedä tuosta talvesta yhtään mitään, paitsi mitä mamma on puhunut.. mamma sanoi että silloin ulkona on tosi kylmä, eikä yhtään mitään tekemistä!! Vuh, ei muka mitään tekemistä?? Enpä usko, aina jotain tekemistä löytyy ja jos ei löydy, niin minä etsin! Onhan syksyssä hyviäkin päiviä, ne tosi valoisat ja aurinkoiset, ja vaistoan että mammakin tykkää niistä, on ainakin iloisempi ja reippaampi ulos lähtijä ja siellä olija silloin.

Tässä on jotenkin ”juuri herännyt” olo, kun en moneen päivään ole turinoinnut. Mutta kyllä tuo turpa tuosta käynnistyy, kun taas vähän harjoittelee.

En ole kertonut sinulle, kun kävimme mamman ”kämpässä” yksi päivä ja siellä nukkui Jimi, vaikka kello oli jo päivä!! Menin hänen huoneeseen ihan tottuneeseen tyyliin ja ajattelin herättää hänet! Tutkin tietysti ensin lattian, kun Jimin pöydältä tippuu aina välillä kaikkia herkkuja lattialle...Mutta sitten aloinkin murisemaan matalalla kurkku äänelläni. Mamma tietenkin tuli katsomaan mikä juttu minulla oli menossa. Vuh, hän alkoi nauramaan ääneen! Olin pelästynyt Jimin vanhaa unilelua ”Jelloa” jonka Jimi oli laittanut istumaan sänkynsä päätyyn. Se on Leijona-pehmonalle ja on ainakin yksitoista vuotta vanha! Kyllä sinäkin olisit säikähtänyt, oli se niin hurjan näköinen. Se näytti siinä hämärässä huoneessa niin pelottavalta, kun sillä oli karvat ihan sikinsokin isojen silmien ympärillä. Eikä se mikään kovin pieni ole, kun muutin ihmisteni luokse olin saman kokoinen. Kun sitten olin tutkinut Jellon menin Jimin viereen pötköttelemään. Se onkin ainoa sänky missä saan olla, mutta vain silloin, kun en ala riehumaan. Paitsi, sainhan minä mökilläkin aitan sängyllä olla, mutta se nyt on eri juttu, kun kuitenkin ollaan enemmän näissä kämpissä.

Nyt taas iltapisulle ennekuin on liian pimeää.