Tämä on yhtä uutta ja jännittävää minulle kuin sinullekin, mutta aloitan esittelemällä itseni, niin kyllä se siitä sitten lähtee sujumaan.

Olen Broholminkoiran 16 viikoinen pentu. Olen syntynyt Nurmijärvellä Great Master Kenneliin, missä äitini Netta (Good Mind´s Caroline) synnytti minun lisäkseni 7 muuta pentua, meitä on 6 tyttöä ja kaksi poikaa. Oli siinä äidillä urakkaa kerrakseen, mutta hyvin jaksoi ja jaksaa edelleen. Käynhän siellä vieläkin moikkaamassa siskoani Hania (Keltsiksi minä sitä haukun), joka jäi äidin kanssa asumaan.

Asun Tuusulassa ja perheeseeni kuuluvat Isäntä (pappa) Olli ja Emäntä (mamma) Sinikka.

Nimestäni huolimatta (Rode) olen tyttö. Monesti hymyilenkin itsekseni, kun lenkillä ollessani sanoo joku uusi tuttavuus että, onpa komea poika.... emäntäni ja isäntäni kyllä korjaavat asian... Olen tyttö, eikä nimi tyttöä pahenna.

Mamma on kertonut tarinan mistä Rode-nimi on saanut alkunsa ja voin sen nyt kertoa sinullekkin. Ja se menee näin:

Reilu vuosi sitten olivat Mamma ja Pappa selailleet eri koirarotuja netistä "sillä silmällä".  Törmänneet sitten minun rotuuni ja se oli ollut "rakkautta ensi silmäyksellä". He etsivät kaiken tiedon esi-isistäni ja lukivat yhä uudeleen ja uudelleen sekä selailivat eri kennelien kuvia, parhaimpia kuvia useastikin. Pian oli heidän "virtuaalikoiransa" saanut nimen Bronsku. Poikaahan he silloin ajattelivat. Jossain vaiheessa sitten nimi oli muuttunut  Ronskuksi.

Kun olimme syntyneet tuli Mamma ensikerran katsomaan meitä 4 viikoisina, jo tietäen että veljeni olivat varattuja uuteen kotiin, jolloin hän ihastui Minuun!!!!  Viikkoa myöhemmin hän tuli uudestaan tuoden Papan mukanaan, eikä ollut hiiskahtanutkaan mitenkään erityisemmin minusta. Pappa oli kyykyssä kennelin eteisen lattialla, yksi pentu hänen jalkojensa juureen käpertyneenä, hiljaa pentua silitellen sanonut päättäväisesti: "Tämä tyttö on meidän".... ja arvaa ketä siinä oli.... Minä, pieni punapantainen tyttö!!!!

Kyllä oli Mamma mielissään kun ei sen enempää tarvinnut neuvotella kuka suloisuuksista heidän kotiinsa asettuu.

Kun Mamma ja Pappa olivat vuoden verran käyttäneet Bronsku / Ronsku nimiä, niin eivät sitten osanneet siitä muodostaa "tyttömäisempää" nimeä, joten nimi vaan lyhentyi Rodeksi. Kyllä olen ylpeä siitä, ylpeä jo siksikin, että nimi oli "siltana" mamman ja papan yhteisen haaveen toteutumiseen. Ja minä olen se onnellinen Broholmer, joka saa sitä nimeä kantaa. Kai tämän tarinan myötä sai alkunsa Weaver Of Dreams- Unelmien Kutoja- nimenikin, jota käytän hienommissa piireissä.