Tänään on lauantai, tiedän sen siitä kun kummallakaan, ei papalla eikä mammalla ollut aamulla kiire nousta ylös. Harvinaiseksi aamun teki se, että pappa lähti minun kanssa aamulenkille ja antoi mamman jäädä nukkumaan... Kait pappaakin vähän säälitti mamma, joka joutui yölläkin heräämään ja ottamaan lääkettä särkyynsä. Mutta olipa meidän kiva tulla lenkiltä, kun oli aamiainen valmiina. Mamma ei osannut nukkua enempää, kun ”mökki” tuli hiljaiseksi, vaan laittoi aamupapanat ja kahvit meille valmiiksi. Ja muutenkin mamma kuulostaa jo omalta itseltään, että ehkä kivut on jo pois.

Kahvikin on muuten hyvää, oletko maistanut? Minä aina, kun on mahdollista, käyn lipaisemassa mamman kupista. Samoin on ”kaljan” kanssa. Mökillä olessamme veneilemässä kaatui papan kalja lattialle ja minä liposin siitä mitä ehdin, ennenkuin mamma putsasi kaljan pois. Se oli mielestäni hyvää. Sitten tyhjistä tölkeistä tulee hyvä tuoksu, joten lipaisen niiden tölkkien suut puhtaaksi, samoin siideripullojen, joita mamma litki. Mutta sen makuun en oikein päässyt, kun mamma piti korkin kiinni lipaisujensa välillä. Tyhjällä pullolla oli kiva leikkiä.

Nyt on vähän hälinää täällä. Jahtaan kärpästä joka on uskaltautunut minun reviirille. Näytän sille hampaita ja näykin ilmaa, mutta se ei tajua poistua parvekkeen ovesta ulos, mistä on tullutkin... Olipas kömpelö kärpänen sain sen kiinni ja söin sen. Rauha taas talossa.

Minä tykkään hääriä myös keittiössä, kun minun ihmiset tekevät ruokaa. Siellä tuoksuu tosi hyvälle. Tosin, mamma manaa kun pyörin ”jaloissa”, mutta kun lattialle aina tippuu jotain hyvää syötävää, niin minä vain pistelen ne parempiin suihin. Ihan kaikki. Eipä mamman tarvitse sitten kovin usein ottaa esille sitä mölyävää kapistusta tuolta kaapista.

Kävin mamman kanssa kurkkaamassa ”kasvi-mamman” blogia ja sinne hän on lisännyt kuvia minusta ja Hanista...Olen yrittänyt sisäistää Keltsin uutta nimeä, Hani, koska olenhan jo niin iso, että ”vauvanimet” saa jäädä. Voihan niitä joskus...Mutta mamma sanoo, että Keltsiä alettiin sanomaan sillä nimellä keltaisen ”vauvapannan” takia, miten tykkäisin jos minua kutsuttaisiin ”Pultsiksi”, kun minulla oli punainen panta?! Joten...Olemme Hanin kanssa tosi paljon saman näköisiä ja kokoisia, ettei meistä juuri erota kumpi on kumpi, kun peuhaamme keskenämme. Mutta minulla on yksi tuntomerkki, mistä jo pienenä mamma erotti minut muusta jengistä. Se on valkoinen täplä vasemmassa tassussa. Se on kyllä pienentynyt kokoajan, kun tassu kasvaa niin hurjaa vauhtia, ettei täplä pysy vauhdissa mukana. Voi, nyt tuli ikävä ”keltsiä”, kun en ainakaan viikkoon ole sitä nähnyt.. Kunpa mammalla olisi aikaa käydä kanssani joku päivä siellä, vähän nuuhkimassa mitä sinne kuuluu.

Nyt mamma pähkäilee, että ottaisko jo pois ”punkkipannan”.. Punkkipanta on minulla siksi, ettei minuun tule heinikosta niitä pieniä äklöjä ”hämähäkkejä”, jotka imee minusta, minun, verta. Vaikka minulla se panta on ollutkin, niin silti mamma ja pappa löysivät viisi punkkia!!! He sanoivat, että ilman pantaa, niitä olisi voinut olla tuplaten enemmän. Täällä ”kaupungissa” ollessamme on panta vähän turha, kun täällä ei punkkeja taida olla. Mutta toisaalta, jos tulee äkkilähtö saareen, niin sitten ei mikään torju punkkien hyökkäystä... Joten annetaan olla.

Papalla on nyt tosi tärkeetä omalla tietokoneellaan. Hän katselee raveja, joista minäkin tykkään, mutta vain näen ne telkkarista, kun se on sopivalla korkeudella. Sitten mamma alkoi muistelemaan, että minusta on kuva jossain, kun katson raveja, mutta hän ei löytänyt sitä mistään! Hän ei millään malttanut kirjoittaa juttujani, vaan selasi kuvatiedostoja, etsi ja etsi... Aivan yhtä suurella innolla kuin minä kaivaisin pihalla kuoppaa, kaivan ja kaivan, myös samalla lopputuloksella: ei löytänyt etsimäänsä.