Nyt sitten olen nähnyt isomman otuksen kuin Tanskandokki-Pipsan. Hevosen! Olipas mielenkiintoisen näköinen, neljä tassua, pitkä karvainen häntä ja Iso pää. Todella korkea ja ne lihakset...! En päässyt sitä kovin lähelle, mutta tarpeeksi haistaakseni sen hajun... Aika erikoinen, kuivalle heinälle se haisi ainakin... muuta en oikein hajusta osannut vielä erottaa. Se oli sellainen lyhyt kohtaaminen, joten eipä siinä kunnolla ehtinyt edes niskakarvat nousemaan. Eikä tietenkään mammalla ollut kameraa mukana, tosin mamma ihannoi hevosia tosi paljon, ettei siinä lumouksissaan kameraa olis varmaan hoksannut ottaa esiinkään. Kun ei hoksaa silloinkaan, kun minä peuhaan kavereiden kanssa, vaikka kuinka yritän haukkua, että ottaa kameran (on kuulemma mukavaa katseltavaa). Mutta mamma sanoi, että kun seuraavan kerran mennään Vihdin mökille, niin siinä on laidun aika lähellä, missä on ainakin kolme hevosta, jos sitten pääsis paremmin tutuks sen lajin kanssa. Yllätys oli hevosen koko, koska ei ne telkkarissa näytä niin isoilta, vaikka vetävät kärryä perässään. Siihen pystyn minäkin, sitten kun olen iso.

Nyt ollaan jo puolessa välissä viikkoa ja ainakaan toistaiseksi ei kumpikaan ole murahdellut mökille lähdöstä mitään, joten enköhän minä pääse Bro-treffeille sunnuntaina! Tosin pappa on kyllä joskus sellainen yllättäjä, että saattaa vielä perjantaina töistä tullessaan murahtaa, että nyt lähdetään... Eli en anna innostuksen hiipiä vielä häntään saakka.

Tänään on satanut vettä melkein joka kerta, kun ollaan oltu lenkillä. Ensimmäiset pisarat kun osuivat selkääni, katsoin mammaa ja ajattelin mitä se siinä roiskii, kunnes tajusin että vesi tuleekin vielä ylempää... En ole montaa kertaa sadetta elämäni aikana kokenut, kun on ollut aika kuivaa, mutta mamma sanoi, että nyt alkaa oikein ”koiran ilmat” kun syksy alkaa...”Koiran ilmat”? Tarkoittaako se sitä, että me koirat tykätään siitä? Minä ainakin sain jo esimakua lätäköistä.. en kiertänyt yhtään lätäkköä maistamatta sitä. Toisiin innostuin jopa puhaltamaan kuplia.Mamma sanoi, että joudun väkisinkin tottumaan suihkun ääneen kun tulee ”kuraa” sisälle ja minä en muuten pääsis sohvalle ollenkaan, jos en anna tassuja ja mahan alustaa pestä. Missäs minä sitten nukun? Sänkyni on peuhukaverini ja varmaan hajoaa sekin kohta, kuten Kroko...joten se ei ole nukkumapaikka. Tänään hän vain pyyhki tassuni pyyhkeellä kuivaksi ja nyt olen sohvalla mamman vieressä katsomassa ettei hän tee kirjoitusvirheitä naputellessaan. Välillä tykkään loikoa paljaalla lattialla, mutta siinä paikat puutuu, joten jo kohta haen pehmustettua paikkaa.

Minä osaan jo rauhoittaa itseni jotenkuten, kun joku ihminen tulee meillä käymään. Menen istumaan tulijan viereen tai eteen heiluttaen häntääni ja odottamaan, että saan muutaman silityksen sekä rapsutuksen. En enää hypi ja pompi. Mutta hankalaa se peppu siinä maassa on pitää, kun häntä on niin voimakas, että vispatessaan liikuttaa koko peppua. Siinä joutuu kuulkaas peppulihakset koville.

Tänään mamma on istunut läppärinsä ääressä aika paljon... hän on etsinyt sukulaisiaan Ruotsista. Tiedän mikä ”ruotsi” on.. mamma näytti kartan papalle ja näin siinä samalla. Älyttömän pieneltä se näytti, miten voi asua niin pienessä läntissä, eihän mun tassukaan mahtunut siihen... Vai onko tämä taas samoja juttuja kuin toi hevos-juttukin, näyttää pieneltä, mutta onkin isompi? Asiaan. Mamma löysi sieltä hänen äidin siskon (vähän niinkuin Conda on minulle). Sillä on ruotsissa kenneli, joka kasvattaa Kiinan pystykorvia. Niillä on siniset kielet, ovat varmaan syöneet paljon mustikoita. Minä pidän mustikoista ja osaan syödä ne suoraan puskasta. Tosin, mamman tai papan tassusta on paljon mukavampi syödä, kun ei tule lehtiä mukaan. Taas asiaan. Mamma sanoi että olis tosi mukava käydä siellä tädillä joskus, kun siitä on tosi monta vuotta, kun on hänet nähnyt, ja lähetti sinne kenneliin postia.

Onko jo nukkuma-aika? Kun pappa tuhisee sängyssä, no okei, kuorsaa. Minäkin kuorsaan todella lujaa kun nukun, pappa sanoo, että minustakin lähtee todella miehisiä ääniä ja hajuja. Voi mamma raukkaa, kun joutuu koville meidän kanssa, mutta itse on polkunsa valinnut. Mamma sanoi, ettei hän valita, on mukavaa, että tietää ettei ole yksin, kun laittaa silmät kiinni.

Nyt kun pappa nukkuu, suostuttelin mamman laittamaan yhden kuvan meistä, kun siinä ollaan niin nätisti!  

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Hyvää Yötä.