Tulin juuri päivälenkiltä ja taas tuli tarinaa mieleeni paljon ja yksi itseänikin huvittava juttu. Kerron sen sullekkin. Se liittyy siihen ”sisäsiisteyteen”... Minulla ei ole koskaan ollut sanomapaperia lattialla kasvatuskodin jälkeen (kaverini ovat kertoneet, että saavat pissata paperin päälle sisätiloissa). Muistan sen viimeisen kerran, kun sisälle pissasin. Olin juuri hetkeä aikaisemmin ollut mamman kanssa ulkona, kun taas alkoi pissattaa... Mamma ei ollut uskoa minua, vaikka ilmoitin siitä, joten katsoin mammaa ja hän minua, kun aloin lorottaa eteisen lattialle... Mamma katsoi minua silmiin ja sanoi tomerasti ”Ei” sekä yhtäaikaa läimäytti tassujaan yhteen TOSI lujaa. Olis luullut, että loputkin pissat olisi tullut lattialle, mutta minä pelästyin niin, että pissaaminen loppui kesken heti siihen paikkaan. Olisit pelästynyt itsekin.

Toinen hassu ja vähän nolokin juttu, (joten ei haukuta sitä muille) tapahtui nyt viikonloppuna, kun olin molempien Mamman sekä Papan kanssa ulkona. Kuljemme aina yhden ison parkkipaikan läpi metsään. Ja he ovat sanoneet, ettei siihen parkkipaikalle vielä saa tehdä hätiä. Olimme jo melkein ”sallitulla” alueella, kun alkoi pissaa vaan tulla, sitä tuli vaikka en kyykistynyt, vaikka kävelin eteenpäin... Meni sitä vähän siinä vauhdissa mamman tassuillekin. Tulipas mutkikas pissa :) Mamma sanoo sitä nauraen ”Poron kusemaks”, mutta taas en oikein ymmärrä mitä sanonta tarkoittaa....

Kun ”paimentavaa” koirarotua olen, niin olen ottanut tuon mamman ihan ”silmätikukseni” (ja jääkaapin, mutta se on minun ja papan yhteinen salaisuus) En anna mamman mennä edes yksin vessaan. Mut sen on kyllä mamma opettanut minulle, koska käyhän hänkin minun ”vessareissuilla” mukana. Kun mamma laittaa vessan oven kiinni, jättäen minut oven ulkopuolelle, jään makaamaan oven eteen, kunnes mamma tulee pois. Pappaakin paimennan, varsinkin silloin, kun hän tassuttelee keittiöön... vuh ;) Mamma toruu pappaa, ettei saa antaa aina jotain, kun jääkaappi aukeaa, siitä tulee paha tapa ja kuulemma ajan mittaan minun muodot kärsii.

Keittössä on kyllä yksi kaappi, missä on minun ”herkkukassi”. Laukku on mökkireissuilla mukana missä kuljetan leluja ja hoitotarvikkeita mukanani. Mutta kotona ollessa se on minun ”herkkukassi”. Siellä on kaikkea hyvää... korvia, saparoita ja jopa sorkkia. (Mahtaiskohan siellä olla koko possu?) Nyt mamma antoi minulle sieltä Possunkärsän. Lurps! Niitä herkkuja saan silloin tällöin, en harmikseni päivittäin.

Rakkaista leluista tuli mieleeni, etten ole kertonut niistäkään... Niitä on kaksi, jotka ovat erityisen rakkaita. Röhkivä Possu ja Vinkuva Kroko. Silloin kun sain ne, olin niin pieni, että pelkäsin niitä, koska olivat melkein yhtä isoja kuin minun pää. Kun nykyään leikin niillä, niin vikisen, moruan ja uikutan itsekin. Ne on NIIN kova äänisiä (siihen mukaan sitten vielä minun säestykseni), että Pappa laittaa ne välillä piiloon, mennessään päikkäreille. Ja sit ne saattaa olla piilossa pari päivää. Mökille ne eivät päässeet mukaan, kun mamma epäili, että piilotan ne jonnekin, eikä niitä sitten löytyis kotiin lähtiessä. Kun tultiin mökiltä ja menin lelukopalle, niin voi sitä ulinaa, kun taas kaivoin rakkaat leluni sieltä pois. Mamma on yrittänyt videoida leikkiäni, jotta voin katsoa sitä sitten kun olen iso, mutta kun ei voi olla nauramatta kuvatessaan ja aina kun mamma nauraa, menen katsomaan mikä sitä vaivaa ja leikki jää siihen.

Mamma on luvannut että seuraavan kerran, kun hän menee minun kauppaani, saan uuden lelun, Aktiivilelun. Olen kuullut haukuttavan siitä, joten haluan sellaisen, se kuulostaa niin viisaalta lelulta.

Yksi asia on minua mietityttänyt illasta asti.... Mamma sanoi eilen illalla Papalle, että hän asuu kahden ”Haisunäädän” kanssa. Koska en koko päivän aikana ole löytänyt täältä ketään muuta, kun yksin olen ollut, luulen, että tarkoitti minua ja Pappaa.