Tässä odotellessani iltalenkille lähtöä voisin muistella aikaa taaksepäin.

Se oli perjantai 11.6. kun sitten lähdin pois äidin ja sisarusteni luota. Toinen veljistäni oli jo lähtenyt aikaisemmin päivällä, hän lähti jonnekkin pitkälle keski-suomeen, näin kuulin ihmisten puhuvan.

Oli ollut taas vauhdikas päivä sisarien kanssa, kun nukuin koko kasvattajan ja isännän sekä emännän keskustelu hetken ja antamien hoitovinkkien ajan, että kaikki vinkit meni minulta ohi... (jos olis ollut jotain lisättävää mielessä)

Kun sitten lähdön hetki koitti, käytiin tutussa pihaympäristössä vielä pisulla ja "lähtö hetki kuvauksessa". Ja sitten autoon. Sain olla mamman sylissä, niin ei matka tuntunut niin pelottavalta ja onneks matka kesti vain pienen hetken.

Kun sitten "uuteen" kotiin pääsin, olin hetken kuin pesästä pudonnut variksen poikanen..(en ole nähnyt, mutta olen kuullut sanonnan ja mielestäni se sopi tähän kohtaan). Sain rauhassa tutkia paikkoja ja uutta pihaani. Oli leluja ja uusi sänky, niin pehmoisen kutsuva. Mutta ei ollut vielä nukkuma-aika, kävin vain haistelemassa, kun huomasin mamman laittavan kasvattajan mukaan antaman viltin siihen lakanaksi... Se tuoksui niin vielä siskoilta ja kasvatus kodilta.

Siinä ilta sitten meni tutustuessa uuteen kotiin. Jossain vaiheessa sitten mamma ilmoitti että mennään nukkumaan.

Laittoi minun onnekseni sänkyni heidän sängyn viereen, vaikka yksinäiseltä se yö silti tuntui ja hiukan itkin, ihan vähän. Mutta onneks mamma ei ole kovin sikeä uninen, niin heräsi lohduttelemaan.

Pian se aamu jo taas tulikin ja uusi päivä, joka oli oudon rauhallinen ilman sisarusten touhotusta.