Kaverit varoittelee, ettei kannata lenkkeillessä pistää turpaan kaikkea mikä näyttää tai tuoksuu hyvälle. Kun on ihmisiä liikkeellä, ketkä ei pidä meistä, jotka laitaa myrkkyä herkkuihin ja jos niitä syö voi tulla tosi sairaaksi, jopa kuolla. Miten voi tuollaisia ihmisiä olla olemassakaan?? Toistaiseksi varoitukset eivät ole ihan omalta lenkkialueelta, mutta tarkkana pitää olla. Ja harmittelen lajitovereiden puolesta, jotka eivät voi nauttia lenkkeilyistään rauhassa.

Minua kiinnostaa kivet.  

Kun ollaan lenkillä, niin mamma joutuu vahtimaan jo nyt muutenkin mitä turpaani laitan, kun söisin niin mielelläni kiviä. Mamma epäili jo jossain vaiheessa että painoni nousee niiden ansiosta. Mamma on kertonut kauhutarinoita masun tukkoon menemisistä, että voi joutua isoon leikkaukseen, jos kivi jää suolistoon. Onhan se kivien syöminen vähän rauhoittunut siitä mitä se on ollut, mutta kyllä aina yritän nappaa edes pienenpienen kiven, niin ettei mamma näe.

Nyt tuli kivuliaita muistoja mieleen.

Kun olimme mökillä, niin Pappa ihmetteli, että mitä minä löntystelen niin oudosti pihan poikki... Ja kun pääsin terassille huomasi hän, että minulla on varpaitten väliin jäänyt ampiainen! Pappa yritti hätistää sitä pois ja siitä se ei tykännyt yhtään, vaan pisti minua! Voi kauhea millaisen itkun sain aikaiseksi, varmaan toisella puolen saimaata luulivat, että minua kidutettiin (kuten elokuvissa olen nähnyt). Mamma ja Pappa yrittivät rauhoitella minua ja hetken päästä siinä onnistuivatkin. Sitten mamma laittoi siihen jotain ihmiselle tarkoitettua rasvaa, ja se tuntui helpottavan. Kohta tassu oli jo yhtä iso kuin kaksi tassua yhteensä. Minä aloin nukkumaan ja aamulla kun heräsin oli tassu taas normaali, sekä itse olin unohtanut ampiaisen kokonaan.

Mutta en täysin... aina kun näin ampiaisen pörräävän lähelläni, murisin sille ja naksuttelin hampaitani yhteen (tyyliin, jos uskaltaisin, purisin) Minä, joka vielä pennunpana pelkäsin mennä ruokakipolle, kun kärpänen oli maistelemassa raksujani. Nyt jo jahtaan niitäkin.

Nyt ei ole valokuvia aiheista, oli vaan pelkkää asiaa.