Aamulla, kun mamma lähti kouluun olin ihan virkeä, vaikka kävimme normaalin lenkin. Mamma sanoikin ajatelleensa, että jotain aikani kuluks keksin kyllä... Niinpä keksinkin, ”luin” päivän paikallislehden ja papan ”raamatun”, kuten mamma ravilehteä hienommalla nimellä kutsuu... Se oli ihan uusi, tänään tullut ja mamma ihmettelee kovasti nyt, että miten sen olin saanutkaan kahden oven välistä.... En kerro. Jotain salaisuuksia sentäs osaan säilyttää.... muutamasta possunkorvasta voin kertoa!! (mäkin osaan tehdä kauppaa :D). Vaikka tiedän kyllä, että lehti on papalle tosi tärkeä, minustakin se oli ”hyvä”. Mamma otti rikospaikalta kuvia...  

Olen nähnyt leffoissa, kun ”heimoveljet” (taas uusi sana, inkkarileffasta) hakevat aamupostin ihmisille... Oliskohan minusta siihen hommaan? Mamma tokas huvittuneena, siivotessaan sotkujani, että saisin lopputilin heti :( Vuh, ”lopputili”-sana kuulostaa niin lopulliselta, antaakohan pappakin mulle lopputilin, kun tulee kotiin? Onneksi se toinen lehti oli vähän tarkemmin luettu, koska ei ollut niin tärkeä kenellekkään muulle:
 

Lehdestä puheen ollen.... Minun suvullanikin on ihan oma lehti! Mamma luki sitä minulle illalla ja näytti sukulaisista kuvia. Minulla on todella kaunis ja hyvin menestynyt suku. Minunkin kuva oli siellä ja Lotta-siskon (Great Master Wild Dream) sekä Remu-veljen (Great Master Dreamcatcher) kuvat sekä esittelyt. Mamma oli TAAS kirjoittanut nimeni väärin lehteen!! Mikä siinä nimessä on niin hankalaa..?? Lehdessä oli myös ”kasvi-mamman” tarina meistä pennuista, aikojen alusta. Eli siis, nyt koko suku tietää, että olemme olemassa! Vuh-vuh, hännän huiskutukset sille!

Sitten mamma kertoi, että joku päivä on Järvenpäässä (paikan nimi kuulostaa hauskalta... järvi millä on pää...) ”sukutapaaminen” ja luultavasti me lähdemme sinne myös, jos ei olla mökkeilemässä silloin. Kun kuulemma, kohta on mökkeilyt mökkeilty, koska tulee NIIN kylmä, ettei saaressa eikä mökissä voi enää olla. Kuulemma tulee myös niinkin kylmä, ettei sinne saareen aina pääse, jos ei tule kantavaa jäätä... (Minä en jäästä tiedä vielä yhtään mitään, mutta Jäätelön tiedän ja se on hyvää!)
 

Tässä samalla kun kirputan itseäni niin tuli mieleen...

Mamma ja pappa ei kyllä osaa pestä tassujaan kunnolla! Kun he tulevat suihkusta, pesen heidän tassujaan, mitä kerkeän, ennekuin he pukeutuvat ”turkkeihinsa” joiden värit vaihtelee päivittäin. (Mamma höpöttää jostain vaatteista). Papalla on muuten karvaa välillä kuonon ympärillä. Mutta sitten hän laittaa jotain valkoista mömmöä kuonoonsa, pesee vedellä ja karvat on pois! Onkos teidän ihmisillä sama ongelma? Toivottavasti minun turkkiin ei koskaan laiteta sitä valkoista mömmöä, olisin todella karmea näky! Sitten he laittavat itseensä ihmeellistä hajua, kait peittääksensä ominaistuoksunsa, kuten me koiratkin joskus kieriskelemme jossain haisevassa paikassa (kaverit ovat kertoneet, itse en vielä ole kokeillut). Mutta minua Pappa ja Mamma ei ainakaan huijaa, koska tunnistan nekin hajut. Tuollaisia käsittelyjä he tekevät itselleen... ja sitten vielä meinaavat että minä menisin suihkuun!! :o
 

Mutta kyllä nuo minun ihmiset ovat ihania. Suukottelen heitä todella usein. Joskus hullutellaan mamman kanssa ja kiusataan pappaa suukottelemalla papan turpaa molemmat yhtäaikaa. Pappa ulisee onnesta, selvästi tykkää... kunhan vaan ei tehdä sitä liian usein.
 

Pappa tuli kotiin katseli lehteään surkeana ja sanoi:” Voi Rontti-Rode, nyt lehti on kuin roskiksesta haettu.” Minä vain huiskutin häntääni tarkoittaen ”kunhan et anna ”lopputiliä”, niin yritän muistaa etten enää koskaan ”lue” sitä”.

Eikä Pappa antanut lopputiliä :) Ei myöskään Mamma ostanut salaisuuttani siankorvilla :(